Suomen Salpa - retki 2010

Suomen salpa - korsuja

Salpalinja on pitkään kiehtonut mieltä. Aina tuli kuitenkin ajettua ohi. Kesällä 2010 viimein menin katselemaan paikkoja. Jo edellisenä kesänä kiviretekllämme Itä-Suomeen tein reissusta päätöksen ja hankin luettavaa aiheesta. On aika uskomatonta, että tuollainen puolustuslinja rakennettiin niin lyhyessä ajassa, niillä välineillä. Pelkästään se, että joku sen pystyi suunnittelemaan on aika ihme. Pelkällä olemassaolollaan se meitä puolusti.

Bunkkerimuseolla on aika monenlaisia rakennelmia säilytettynä. Ensimmäisen kerran meinasi ahtaanpaikankammo iskeä kun piti kömpiä bunkkeriin sisälle..Kuvat Salpalinjamuseosta.

Tälläisillä kivillä estettiin tankkien eteneminen. Nämä ovat minulle tärkeitä, sillä kun näitä kiviä louhittiin, löydettiin Spektroliitti. Kivestä oli kuulunut huhuja aiemmin, mutta suuremmassa määrin tuota suomalaista korukiveä löydettiin Salpalinjaa rakennettaessa.

Korsumuseossa on muutaman tyyppisiä korsuja. Lisää on Salpamuseossa. Siellä on myös valumuotti pallokorsuun.

Pallokorsu oli  tuohon aikaan niin modernia teknologiaa, että on aivan ihme että sitä Suomeen saatiin. Näitä betonikorsuja valettiin tälläisellä muotilla. 

Pallon läpimitta oli kolme metriä. Kuten kuvasta näkyy, lattia on vähän tuota pienempi. Tälläiseen korsuun piti mahtua 10 miestä. Oma mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan, miten. 

 Korsuissa oli ilmastointi hoidettu niin, että jos ilmastointiputki ulkopuolelta löytyisi ja sinne kranaatin saisi pudotettua, se ei tulisi korsuun asti, vaan putoaisi vartavasten rakennettuun 'hukkaputkeen' eikä vahingoittaisi korsua ja siinä sisällä olijoita.

Tälläisiä korsuja näkee vielä Lappeenrannassa, kerrostalojen pihassa.

Sodan uhan ja kaiken kiireen keskellä joku ehti myös ajatella sitä, että tehdään historiaa.  Salpalijamuseon tien vieressä on kivet, joihin kaiverrutettiin vaakunat.

Jännitin, että löydänkö vaakunakivet, kun jotenkin olin kuvitellut kaiverrukset huomattavasti pienemmiksi, enkä tiennyt että ne oli väritetty. Kiiviä ei tien vierestä voi olla huomaamatta!

Museon lähellä on Jermula.

 Rakennuksen vieressä on nuotiopaikka jota Jermu vartioi eukkonsa ja koiransa kera.

 Harmitti ettei ollut uikkarit mukana. Laiturilta katsottuna peilityyni lampi miljoonine vesimittareineen ja ulpukoineen tuntui todella houkuttelevalta.

Salpalinjamuseon ja Lappeenrannantien välimaastossa on nähtävää paljonkin.

Elkiänjärvellä on lahden keskelle rakennettu kivistä 'aita'. Tuon rakennelman funktiota puolustusrakennelmana en tiedä. Kirjoissa näkyy kivenlohkareet paljaina. Nyt vuosikymmenet ovat tehneet työnsä.

Hyvällä tahdolla järvi näkyy molemmin puolin.
Tuon kivirakennelman kivet ovat peräisin lusikkavuoren luolasta. Olin sen verran myöhään liikkeellä, etten kehdannut avainta oviin hakea. Olisi mielenkiintoista nähdä tuo luola sisältä.

Tämä kuva on Bunkkerimuseosta. Paitsi erilaisia betonibunkkereita ja korsuja, on siellä rakennettuna juoksuhautoja. Ensiajatukseni oli, että nuohan näkyy vaikka kuinka kauas, mutta kun sitten maastossa osuin juoksuhaudalle, oli se niin hyvin maastoutettu, että ei sitä kauempaa havainnut.

Yhtenä esteenä oli tarkoitus nostaa vesi soille ja alaville maille. Tämän sillan alla oli patorakennelma. Jos tämä pato olisi suljettu, ja varmaan muutama muukin,  ja Kivijärjvestä pumpattu vettä, olisi Lappeenrannan eteläpuoli ollut  varsin vetistä seutua.

Silta on nykyisin varsin tärkeä laivaliikenteen kannalta:

Laivan nimi on 'SIREENI'. Toivottavasti se jatkaa liikennöintiä taas ensi kesänä.

Museot olivat varsin hienot. Molemmissa sisällä näyttelyt kenttäpostissa kulkeneista lähetyksistä, arkisista välineistä ja paljon sotaan liittyvää aineistoa. Parasta kuitenkin oli maastossa olevat rakennelmat. Kaikkein hauskinta oli kulkea maastossa etsimässä kohtia, joista kirjoissa oli juttua ja kuvia. Osa oli paremmin viitoitettu, osa piti todella etsiä. Bunkkerimuseossa kahvila oli vielä elokuussakin hyvässä toimintakunnossa, Salpalinjamuseolla ei ollut kahvin lisäksi muuta tarjolla. Kesällä uskon olevan toisin, silloin asiakkaitakin on enemmän. Jos menee isommalla porukalla ja haluaa syödä, voisi olla hyvä soitaa etukäteen ja kertoa tulostaan. Jermula on loistava eväidensyönti ja taukopaikka.

Reissuni oli vähän hätäinen. Nyt tiedän varata seuraavalle kerralle pari päivää enemmän aikaa. Parissa päivässä en ehtinyt käydä kuin helpoimmin löytyvissä kohteissa.